Niinku jos yhden asian oon vaihtariblogin pitämisestä oppinu, se on se, etten osaa olla kovin säännöllinen näiden postausten kanssa. Nytkin on mennyt ties kuinka kauan, sekä viime postauksesta, että siitä kun tulin Jenkkeihin. Näes, ens kuussa oon kotona taas. Vähän mixed feelings, tuun ikävöimään kavereita, Portlandia ja Chipotlea, mut mulla on salainen kaipuu päästä takas Nurmijärven pelloille ja Helsingin kaduille.
Huhtikuussa tapahtui vaikka mitä. Ja nyt mulla tälleen kivasti kipeytyneenä on aikaa kirjoittaa, joten varo, tästä tulee pitkähkö, mut se on kaiketikin just jees, tälleen tahattoman tauon jälkeen.
Huhtikuu alkoi yhdellä vuoden odotetuimmista asioista, nimittäin ekalla viikolla oli Spring Break. Perjantaina 31. maaliskuuta minä ja host-vanhempani ajettiin Portlandiin lentokentälle ja lennetiin Dallasin kautta Floridaan Orlandoon. Siellä löysimme tiemme hotellille, ja viikko Disney Worldissa alkoi. Mun sisäinen lapsi heräsi ihan kunnolla eloon ja nautin suuresti päivistäni maailman taianomaisimmassa paikassa.
Sen lisäksi, että haravoitiin jokainen Disneyn teemapuisto (Animal Kingdom, Hollywood Studios, Ecpot ja Magic Kingdom), me käytiin Universal Studioilla tsegee Harry Potterin Diagon Alley, syömässä ja shoppailemassa Disney Springsissä ja kävin juoksee melkein joka aamu. Siellä ollessani vietin myös syntymäpäivääni, joten täytin 18 auringossa Disneyn työntekijöiden onnitellessa ja laulaessa aina minut näkiessäni.
Loman jälkeen oli paluu arkeen, sateisessa Washingtonissa. Arki meni pitkälti track-treeneissä ja meeteissä ja viikonloput vietin lähinnä Portlandissa kavereiden kanssa. Track-kausi oli tosi lyhyt, mutta silti ehdin sieltä saada uusia ystäviä ja hyviä muistoja. Also, mun 1600m aika parani kahdella minuutilla kauden ekasta meetistä vikaan. Vaikka kausi on nyt ohi, aion silti jatkaa juoksemista ainakin nää vikat puolitoista kuukautta.
Ja viimeisin mainittava asia, kaikkien vaihtarien vuoden kohokohta; Prom. Itselleni prom aiheutti turhaa stressiä ja en ihan tajua sitä hypeä (Niinku oikeesti porukka laittautuu ihan kunnolla ja ostaa hienoimman pisimmän mekon mitä löytää ja sitten otetaan kuvia ja mennään pariksi tunniksi hyppimään hikiseen saliin), mutta silti mulla oli tosi hauskaa. Menin sinne yhdessä mun kolmen kaverin kanssa, ja sitten paikan päällä tavattiin lisää.
Ennen promii meiän tavoite oli mennä erääseen ihan "oikeaan" ravintolaan, mutta ylläri ylläri, se oli täynnä, joten suuntasimme Chipotleen. Ei se mitään tho, oli just jees. Aikamme promissa tanssittuamme, muuttui suunnaksi Burgerville ja sieltä jäätelöä ostettuamme kotiin nukkumaan.
Nyt sitten huhtikuusta selvittyäni istun kuumeisena mun sängyllä, miettien sitä 20 celsius-astetta mitä mittari ulkona näyttää ja sitä aurinkoa jota monen kuukauden sadejakson jälkeen voin katsoa vain sisätiloista käsin. Also, mulla ois täl viikol vuoden isoin musaproggis, mut joudun aika varmasti missaamaan. Mut hei ei se mitään, elämä kulkee, ja nopeesti kulkeeki. 47 päivää kotiinpaluuseen.